Suurnopeuskuvaus on nykyään kadonneen ajan juttuja, koska tekoälyllä saadaan tehtyä yhtä aidon näköisiä kuvia. Mutta aitoutta ja autenttisuutta haettaessa oikea suurnopeuskuvaus voittaa tekoälyn. Tekoälyn tuottamasta kuvasta kun ei voi tietää, näyttikö tilanne oikeasti siltä kuin se kuvassa näyttää. Esimerkiksi miltä näyttää, kun miekalla lyödään pullon kaula poikki (yllä).
Suurnopeuskuvausta on kahdenlaista: liikkuvaa ja liikkumatonta kuvaa tuottavaa. Liikkuvaa suurnopeuskuvaa voidaan tehdä kuvaamalla videota esimerkiksi 1000 ruutua sekunnissa ja näyttämällä se sitten tavallisella videon nopeudella. Lopputulos näyttää hidastukselta. Suurnopeusvideokamerat maksavat enää tuhansia euroja, kun ne ennen maksoivat kymmeniä tuhansia. Suurnopeusvideokuvauksella voidaan esimerkiksi selvittää jonkin nopean urheilusuorituksen tarvitsema hienosäätö tai löytää vika jonkin koneen toiminnasta.
Liikkumattoman suurnopeuskuvan (still-kuvaus) ydin on yleensä lyhyen välähdyksen tuottava salamavalo. Tyypillisesti kuvataan pimeässä muutaman sekunnin valotusajalla, jolloin kaikki valo kuvauskohteeseen tulee salamavalosta. Lyhyt välähdys pysäyttää liikkeen paikalleen. Oikean välähdyshetken määrittämiksi käytetään triggereitä ja viiveitä. Esimerkiksi voimakas äänipulssi voi aloittaa millisekuntien viiveen. Still-suurnopeuskuvaus perustuu kokeiluun sekä yrityksen ja tyrimyksen menetelmään. Tyypillisesti välähdyksen jälkeen laitetaan valot päälle, siivotaan ja tehdään kaikki uudestaan.
Salamavaloni melkein riittävät pysäyttämään ilmapistoolin luodin halkaisemassa pelikorttia.
Joskus rakensin suurnopeussalamavalon, jonka välähdyksen pituus oli noin mikrosekunti. Hajotin sen, koska se oli hengenvaarallinen. Tämä on ainoa onnistunut kuva sen kanssa.
Suurnopeuskuvauksen kehitti MIT-yliopiston professori Harold ”Doc” Edgerton. Hän valokuvasi ensimmäisenä esimerkiksi kiväärin luodin halkaisemassa pelikorttia, ydinpommin räjähdyksen ja vesitipan roiskeet sen pudotessa. Hän kehitti myös stroboskooppikuvauksen ja suurnopeuselokuvauksen, jota nykyään ei kuvata filmille vaan videolle.
Liikkuvan kuvan suurnopeuskuvaus eli suurnopeusvideo
Suurnopeuskuvaus tarkoittaa videokuvaustekniikkaa, jossa kamera tallentaa kuvaa huomattavasti suuremmalla kuvataajuudella kuin tavallinen videokuvaus. Kun video toistetaan normaalinopeudella, nopeasti tapahtuvat ilmiöt näkyvät hidastettuina ja yksityiskohtaisina. Tätä tekniikkaa kutsutaan usein myös nimellä slow motion -video tai high speed video.
Suurnopeuskuvauksen avulla voidaan tarkastella hetkiä, jotka tapahtuvat niin nopeasti, ettei ihmissilmä pysty havaitsemaan niitä normaalisti. Esimerkiksi nesteen roiskuminen, esineen rikkoutuminen tai nopea liike voidaan nähdä selkeästi hidastettuna.
Suurnopeusvideon käyttökohteet
Suurnopeusvideokuvausta käytetään monilla eri aloilla, koska se paljastaa yksityiskohtia, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Hidastusvideo voi olla sekä visuaalisesti näyttävä että informatiivinen.
Tyypillisiä käyttökohteita ovat esimerkiksi:
- mainos- ja markkinointivideot
- tuote-esittelyt
- tieteellinen tutkimus ja analyysi
- urheilusuoritusten analysointi
- taide- ja visuaaliset projektit
Erityisesti markkinointivideoissa slow motion -kuvaus voi tuoda tuotteeseen tai tapahtumaan näyttävyyttä ja korostaa pieniä yksityiskohtia.
Tällä suurnopeusvideokameralla kuvaamallani videolla näet, mitä tapahtuu, kun hehkulamppua ammutaan ilmakiväärillä.
Käytännössä liikkumattoman kuvan suurnopeuskuvaukseen menee päivä (könttähinta 1000 €). Suurnopeusvideoon menee puoli päivää. Suurnopeusvideokameroita vuokraa esimerkiksi Citiusimaging.
Tältä näyttää, kun kahvitippa kimmahtaa pinnasta ja törmää ilmassa toiseen tippaan.
Kun luoti tapaa kahvikupin.
Olen pitänyt kaksi näyttelyä suurnopeuskuvistani.